Lempeä löytöretki leveällä siveltimellä – osa 2

Työpajan toinen päivä.

Sunnuntaina aloitettiin samaan tapaan kuin ensimmäisenä päivänäkin. Musiikki siivitti taas tekemistä – tällä kertaa ilman täytti Vivaldin huilukonserton iloinen luritus. Nyt minun oli todella helppo aloittaa, musiikista syntynyt mielikuva oli heti valmis ja aloin piirtää kuvaa paperille. Öljypastellit olivat jälleen käytössä ja ensin tein pientä keltaista piperrystä keskelle arkkia. Musiikin tempon mukaan piiri laajeni ja kuviot kasvoivat – seuraava kehä oli oranssia, sitten punaista ja lopuksi, kun musiikki räjähti täysillä, paperille piirtyivät vihreät nopeat ja pitkät huiskaukset joka suuntaan. Kaiken keskelle – keltaisen mykerön päälle istumaan piirsin pienen peikko-pillipiiparin ja keijukaisen lentelemään taivaalle. Koska pieni peikko-pillipiipari soitti sen biisin pienellä huilullaan.

Samalla kun joimme aamukahvit, pohdimme kukin omaan työhömme vaikuttaneista mielikuvista ja ajatuksista ja myös millaisia fiiliksiä toisten tekemät työt herättivät. Aika iloinen fiilishän tuosta minun työstäni paistaa. 🙂

DSC04156

Kahvin jälkeen jatkettiin uusilla väreillä ja uudella aiheella. Vesiliukoisista pastelliliiduista piti valita yksi väri – valitsin keltaisen – ja levittää sitä reilusti paperille. Ok. Sitten tulikin pieni yllätys. Heli antoi meille aiheen; maalatkaa maisema. Hups. Minulla oli siis keltainen taivas. No, eihän tästä oikein muuta saa kuin kliseisen auringonlaskun merellä. 😛 Vesiliukoisissa pastelleissa on se hauska ominaisuus, että niillä voi piirtää kuin liiduilla ja sitten levittää väriä siveltimellä veden kanssa. Näitä ominaisuuksia hyväksikäyttäen maalasin auringonlaskuni. Etualalle tuli vielä mäennyppylä ja yksinäinen puu.

Mistä menit maisemaan sisään ja mistä tulit ulos? No, kun aloitin maalaamisen auringosta, niin siitä kai sitten menin sisään… ja ulos tulin puusta, koska sen tein viimeiseksi. Tästä matkasta maisemassa kirjoitettiin vielä oma tarina ja annettiin maalaukselle nimi. Minun tarinani oli lyhyt, mutta sisälsi kaiken:

Maan ääristä auringonlaskun aikaan
palasin vuorten yli kotimaisemiin.
Näin tutun kotipuun ja tiesin olevani perillä.
Kotona.

DSC04155

Maalauksen nimi on Maailmalta kotiin.

Haluan täsmentää, että kaikki nämä aamupäivien maalaukset tehtiin tosi nopeasti, mikä tietty näkyykin. 😉

Iltapäivällä siirryttiin taas posliinin pariin ja leveällä siveltimellä sekä beibiöljyyn tehdyillä väreillä maalaamiseen. Heli oli tuonut inspiraation lähteeksi suuret tulppaanikimput ja opasti tekniikkaa maalaamalla omanlaisiaan tulppaaneja – ja me muut maalasimme kukin oman käsialamme ja näkemyksemme mukaan; punaisia, oransseja, violetteja, keltaisia tulppaaneja.

Aika kuluu aina nopeasti, kun on mukavaa tekemistä. Niin nytkin. Oli niin hauska leikitellä luistavilla väreillä ja kokeilla erilaisia vetoja, että minulla varsinainen maalaus suurelle 24×35 cm posliinilaatalle jäi kesken ja kotona jatkettavaksi.

Kaikenkaikkiaan työpajasta jäi erittäin positiivinen mieli ja piristynyt olotila. Ja maalausinspiraatiota sain rutkasti lisää, kun pääsin sinuiksi tämän tekniikan kanssa ja löysin tietynlaisen rentouden maalaamiseen.

Kiitos Heli!

DSC04270

Tähän vaiheeseen tulppaaniasetelmani sain työpajassa. Maalaus jatkuu kotona – ja jonain päivänä lisään kuvan valmiista työstä tähän alle…

tulppaanit

…ja se on nyt tässä vaiheessa, kun työpajasta on kulunut 3 viikkoa. Ei-ei, muutaman lehden maalaamiseen ei ole mennyt kolmea viikkoa. 😉 Onpahan vaan ollut kaikenlaista muuta maalattavaa tässä välillä. En ole vielä päättänyt, jätänkö taustan valkoiseksi (olis aika raikas), vai lisäänkö sinne väriä.

-Arja